Kirjaudu sisään
Glaukooma on näköhermoa vaurioittava sairaus. Hoitamattomana glaukooma aiheuttaa puutoksia näkökentässä ja näöntarkkuuden heikentymistä.
Glaukooman aiheuttamat näköhermon vauriot ovat pysyviä. Glaukooman kehitystä pystytään kuitenkin tehokkaasti hidastamaan ja sen eteneminen jopa pysäyttämään, kun tauti huomataan riittävän nopeasti.
Lue lisää: silmäkirurgi Ilkka Puusaari kertoo 6 syytä, miksi varhainen diagnoosi on glaukooman tärkein hoito
Glaukooman syytä ei tiedetä tarkkaan, mutta kohonnut silmänpaine lisää sairastumisen riskiä. Sopiva silmänpaine pitää silmämunan pyöreänä ja sarveiskalvon kuperana, mutta liian korkea paine voi vaurioittaa näköhermoa joko painamalla sitä tai heikentämällä sen verenkiertoa.
Glaukoomassa kohonnut silmänpaine johtuu silmään pakkautuneesta kammionesteestä. Jos kammioneste ei pääse pois silmästä esimerkiksi tukoksen tai silmän ahtaan rakenteen vuoksi, silmänpaine nousee. Korkea silmänpaine ei välttämättä tarkoita glaukoomaa, mutta sitä on syytä seurata säännöllisillä silmälääkärikäynneillä.
Muita glaukooman riskitekijöitä ovat yli 40 vuoden ikä, silmään kohdistuneet iskuvammat, diabetes ja likinäköisyys. Glaukooma on myös osittain periytyvä. Glaukooman esiintyminen lähisuvussa 3–4-kertaistaa sairastumisriskin.
Glaukooman oireet vaihtelevat yksilöllisesti, ja tauti on usein täysin oireeton. Noin puolet glaukoomapotilaista sairastaa tautia tietämättään. Oireet, kuten näkökentän kaventuminen tai tarkan näön heikentyminen ilmaantuvat vasta glaukooman jo edettyä pidemmälle. Glaukooman merkit näkyvät onneksi silmälääkärin rutiinitarkastuksessa, jolloin tehokas hoito päästään aloittamaan ajoissa.
Mitä useampaan kysymykseen vastasit myöntävästi, sitä tärkeämpää sinun on tutkituttaa silmäsi säännöllisesti.
Alkavan glaukooman merkit voidaan huomata myös näöntarkastuksessa tai silmälääkärin vastaanotolla. Jos silmänpaineesi on koholla tai optikko epäilee glaukoomaa, varaamme sinulle heti ajan tarkempiin tutkimuksiin. Tutustu toimipaikkakohtaiseen hinnastoon tästä.
Glaukooma on näköhermoa vaurioittava silmäsairaus, joka aiheuttaa näkökentän kaventumista ja näön heikkenemistä. Glaukooman aiheuttamia vaurioita näköhermolle ei voida parantaa. Taudin kehitystä pystytään kuitenkin tehokkaasti hidastamaan ja sen eteneminen jopa pysäyttämään, kun diagnoosi saadaan hyvissä ajoin.
Näön menetys on erittäin epätodennäköistä, kun glaukooman hoito päästään aloittamaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Tärkeintä on käydä säännöllisesti silmälääkärin tarkastuksessa, jotta glaukooma huomataan ajoissa.
Glaukooman riskitekijöitä ovat yli 40 vuoden ikä, lähisukulaisella todettu glaukooma, kohonnut silmänpaine, mykiön hilsetystauti ja afroamerikkalainen tai hispaanotaustainen perimä. Diabetes, voimakas liki- tai kaukotaittoisuus, pitkäaikainen kortisonin käyttö, aikaisemmat silmävammat sekä anemia- tai sokkitaipumus lisäävät myös joidenkin glaukoomatyyppien riskiä. Vaikka glaukooma yleistyy vasta yli 40-vuotiailla, merkkejä alkavasta glaukoomasta voi näkyä jo nuorella. Terveet elämäntavat saattavat pienentää sairastumisriskiä.
Glaukooma on osittain perinnöllinen sairaus. Suvussa esiintyvän glaukooman on arvioitu 3–4-kertaistavan sairastumisriskin. Jos lähisukulaisellasi on todettu glaukooma ja olet yli 40-vuotias, suosittelemme silmälääkärin tarkastusta 1–2 vuoden välein.
Glaukooman syytä ei tarkkaan tiedetä. Sopiva silmänpaine pitää silmämunan pyöreänä ja sarveiskalvon kuperana, mutta liian korkea paine voi rikkoa silmän rakenteita.
Kohonneen silmänpaineen syynä on silmän sisälle kerääntyvä neste. Silmä tuottaa jatkuvasti kammionestettä, joka kuljettaa happea ja ravinteita kudoksiin, vie pois kuona-aineita ja auttaa silmää pysymään muodossaan. Jos kammionesteen poistuminen silmästä estyy esimerkiksi tukkeutumisen tai ahtaan rakenteen vuoksi, silmänpaine nousee. Glaukoomapotilaan näkö heikkenee, kun liian korkea silmänpaine vaurioittaa näköhermoa joko painamalla sitä tai häiritsemällä sen verenkiertoa.
Glaukooma ei usein oireile lainkaan. Näkökentän ja tarkan näön muutokset huomaa usein vasta glaukooman edettyä pidemmälle. Glaukoomamuutokset näkyvät kuitenkin silmälääkärin rutiinitutkimuksissa.
Glaukoomadiagnoosi pohjautuu perusteellisiin glaukoomatutkimuksiin eli silmänpaineen mittaukseen, silmän kammiokulman mikroskooppitutkimukseen, silmänpohja- ja hermosäiekuvauksiin ja näkökenttätutkimukseen. Kaikki glaukoomatutkimukset ovat nopeita ja kivuttomia.
Valtaosa glaukoomapotilaista on yli 65-vuotiaita. Glaukoomariski kasvaa iän myötä. Vuosittain glaukooma todetaan vain yhdellä kahdestatuhannesta 40–49-vuotiaasta.
Glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta. Silmälääkäri saattaa määrätä sinulle glaukooman hoitoon tarkoitettuja silmätippoja, joita tiputetaan silmään kerran tai useammin päivässä. Toinen vaihtoehto on silmän kammiokulman laserhoito. Se on kivuton toimenpide, jonka jälkeen pääset kotiin samana päivänä.
Jos tipoista ja/tai laserhoidosta ei ole apua ja näköhermon vaurioituminen jatkuu, seuraava askel on glaukoomaleikkaus. Sinulle sopivin leikkaustekniikka valitaan tilanteen mukaan. Joissakin tapauksissa leikkaukseen päädytään jo ensimmäisenä hoitovaihtoehtona. Leikkaus alentaa usein silmänpainetta jopa niin tehokkaasti, ettei muuta lääkitystä tarvita.
Glaukooman hoidon tehoa seurataan säännöllisesti, jotta silmänpaineesi pysyy varmasti turvallisella alueella eikä tauti pääse etenemään. Silmänpaine mitataan ja silmänpohja ja näkökenttä tutkitaan kerran tai kahdesti vuodessa. Lisäksi kuvataan näköhermon pää ja verkkokalvon hermosäiekerros. Jos glaukooma etenee, hoitoa tehostetaan.
Et voi. Glaukooman hoitoon tarkoitetut silmätipat on laitettava säännöllisesti ja aina samaan aikaan, vaikkei sinulla olisi glaukooman oireita.
Joskus silmätipat toimivat aluksi hyvin, mutta silmät tottuvat niihin eikä niiden teho enää ole riittävä. Tästä syystä ensin sopivalta vaikuttanut lääke joudutaan joskus vaihtamaan ja etsimään toimivampi. Glaukoomalääkitystä saatetaan muuttaa myös, jos saat glaukooman hoitoon tarkoitetuista silmätipoista haittavaikutuksia. Tavallisimpia silmätippojen haittavaikutuksia ovat silmien kirvely, punoitus ja kuivuus. Silmätippojen haittavaikutukset eivät estä glaukoomalääkkeen käyttöä, vaikka silmät tuntuisivatkin ikäviltä. Oireita voi helpottaa kostutustipoilla. Muistathan aina neuvotella lääkärin kanssa oireistasi. Glaukoomalääkitystä ei saa omatoimisesti lopettaa.
Glaukooman hoidossa Silmäasemalla huomioidaan samalla kaikki muut näkemisen tarpeesi. Silmäaseman säännöllisissä glaukoomatarkastuksissa varmistetaan, että glaukooman hoito pysyy tasapainossa, eikä sairaus pääse huomaamatta etenemään esimerkiksi hoidon viivästymisen vuoksi.
Normaali silmänpaine vaihtelee yksilöllisesti. Keskimääräinen normaalipaine on 16 mmHg (millimetriä elohopeaa), ja noin 90 prosentilla ihmisistä paine on 10 ja 21 välillä. Korkea silmänpaine ei automaattisesti tarkoita glaukoomaa, mutta sen syy on aina selvitettävä ja sitä täytyy tarkkailla säännöllisillä silmälääkärikäynneillä. Toisinaan glaukooma saattaa edetä, vaikka silmänpaine olisi normaali tai normaalin rajoissa. Siksi glaukooman toteamiseen ja seurantaan tarvitaan monia erilaisia tutkimuksia.
Sinulla voi olla kohonnut silmänpaine ilman glaukoomaa. Korkea silmänpaine ei välttämättä vaurioita näköhermoa, mutta se on glaukooman riskitekijä, jota on syytä seurata säännöllisesti. Silmänpaineen mittaukseen pääset ilman ajanvarausta kaikissa Silmäaseman myymälöissä.
Glaukoomaleikkauksessa silmänpainetta lasketaan luomalla liialliselle kammionesteelle uusi poistumiskanava. Leikkaus on päiväkirurginen toimenpide, joka tehdään paikallispuudutuksessa. Pääset kotiin jo muutaman tunnin kuluttua leikkauksesta.
Käytä leikkauksen jälkeen lääkärisi määräämiä silmälääkkeitä. Lisäksi leikattu silmä tulee puhdistaa päivittäin veteen kostutetulla pumpulilla. Nukkuessa on tärkeää käyttää suojalaseja kuukauden ajan.
Ulkoilu, peseytyminen (paitsi hiusten pesu ensimmäisen viikon aikana) ja omien silmälasien käyttö on sallittua heti glaukoomaleikkauksen jälkeen. Vältä ensimmäisen kuukauden aikana saunaa, pesuveden pääsyä silmään sekä nostamista ja kantamista. Varo silmän painamista ja hieromista kolmen kuukauden ajan. Jos tuuli tai kylmä ärsyttävät silmää, se kannattaa peittää lapulla tai silmälaseilla. Lievä roskantunne, vetistys ja punoitus ovat normaaleja oireita glaukoomaleikkauksen jälkeen, mutta jos leikatussa silmässä ilmenee särkyä, valonarkuutta, näön heikkenemistä tai muuta sinua huolestuttavaa, ota heti yhteyttä Silmäasemalle.
Glaukoomaleikkaus, jossa silmän kammionesteelle luodaan kirurgisesti uusi poistumiskanava, voidaan yleensä uusia kerran. Uusintaleikkaus tehdään eri kohtaan kuin ensimmäinen. Jos kahdella glaukoomaleikkauksella ei saavuteta toivottua tulosta, silmään voidaan asentaa pieni silikoniputki ohjaamaan kammionestettä ulos silmän etukammiosta.
Avokulmaglaukooma on tavallisin glaukoomatyyppi. Avokulmaglaukoomassa silmän kammiokulman rakenne on normaali, mutta kammionesteen virtaus on heikentynyt ikääntymisen tai jonkin ulkoisen tekijän vuoksi (sekundaarinen glaukooma).
Sekundaarisiin avokulmaglaukoomiin kuuluvat mykiön hilsetystaudin aiheuttama kapsulaariglaukooma ja värikalvosta irtoavasta pigmentistä johtuva, vahvasti periytyvä nuoruusiän pigmenttiglaukooma. Myös aiemmat silmävammat, silmänsisäiset tulehdukset tai verkkokalvon veritulpat voivat aiheuttaa sekundaarista glaukoomaa.
Ahdaskulmaglaukoomassa kammiokulman rakenne on ahtautunut, koska silmän värikalvo painaa sitä vasten. Pahimmillaan silmän nestekierto voi mennä kokonaan tukkoon ja aiheuttaa glaukoomakohtauksen, jonka oireita ovat voimakas kipu, näön sumeneminen ja pahoinvointi. Glaukoomakohtaus hoidetaan välittömästi silmäsairaalassa.