Kirjaudu sisään
Kaihileikkauksista tuli rutiinia jo muinaisessa Egyptissä noin 3000 vuotta sitten, mutta varhaisilla tekniikoilla jopa kaksi kolmesta potilaasta sokeutui tai menehtyi. Kysyimme silmäkirurgi Mika Kotimäeltä, kuinka vaarallisesta leikkauksesta tuli yksi maailman turvallisimmista ja yleisimmistä silmäterveyden toimenpiteistä.
Varhaisimmissa kaihileikkauksissa, joita tehtiin antiikin ajalta 1700-luvulle, silmän kaihin samentama linssi työnnettiin pois paikoiltaan silmän sisälle. Vaikka kaihi saatiin pois, tämän kaihipistona tunnetun leikkaustekniikan ikäviin seurauksiin kuuluivat heikko näkö, tulehdukset, sokeutuminen ja kuolema. Ei ihme, että kaupungista toiseen kiertävillä lääkäreillä oli tapana jatkaa matkaansa jo ennen kuin potilaiden silmistä poistettiin siteet.
”Esimerkiksi säveltäjät Bach ja Händel menettivät näkönsä 1700-luvun kuuluisimman puoskarin, John Taylorin, tekemän kaihipiston seurauksena. Bach kuoli lopulta leikkauksen aiheuttamaan tuskalliseen tulehdukseen”, silmätautien erikoislääkäri ja silmäkirurgi Mika Kotimäki tietää kertoa.
Noin 100-luvulta alkaen kaihia hoidettiin kaihipiston lisäksi myös poistamalla samea linssi silmästä imutekniikalla. Ensimmäinen kirurginen linssin poisto tehtiin 1700-luvun puolivälissä. Leikkaushaavat kuitenkin tulehtuivat herkästi, ja lisäksi potilaiden näöntarkkuus toimenpiteen jälkeen oli yleensä erittäin huono.
”Kaihin poiston jälkeen potilaiden oli käytettävä todella paksuja, pullonpohjaa muistuttavia laseja, sillä ilman linssiä katsetta ei voinut tarkentaa kauas eikä lähelle”, Kotimäki toteaa.
Toisessa maailmansodassa vammautuneita lentäjiä hoitaneen silmälääkäri Harold Ridleyn havainto mullisti kaihin hoidon kaksi vuosisataa myöhemmin. Ridley huomasi, etteivät lentokoneen PMMA-muovikuomun sirpaleet tulehduttaneet lentäjien silmiä. Näin hän keksi, että kaihilinssin tilalle voitaisiin vaihtaa samasta materiaalista valmistettu tekolinssi eli tekomykiö. Ridley toteutti ensi kertaa visionsa käytännössä vuonna 1949.
Ridleyn vielä keskeneräistä tekniikkaa hyljeksittiin alkuun silmälääkäri- ja tutkijapiireissä. Ensimmäinen tekomykiö sai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n hyväksynnän vasta vuonna 1981. Ridley sai ansaitsemansa tunnustuksen vuotta ennen kuolemaansa, kun Englannin kuningatar Elisabet II löi hänet ritariksi modernin kaihileikkauksen pioneerina.
Myös Suomessa tekomykiöiden käyttö yleistyi 1980-luvun alussa. Nykyään kaihileikkauksessa voi päästä jopa kokonaan eroon silmälaseista, jos silmään asennetaan monitehoinen tehomykiö. Kaihileikkaustekniikkaa on samalla ryhdytty käyttämään myös ikänäön korjaamiseen asiakkaille, joiden silmissä ei vielä ole kaihimuutoksia. Linssileikkaukseksi kutsutun ikänäköleikkauksen jälkeen silmiin ei voi enää kehittyä kaihia.
Viime vuosikymmeninä kaihileikkausten suurimmat edistysaskeleet on otettu laitteiden ja linssien saralla. Kotimäki kertoo, että nykyaikainen kaihileikkaus tehdään ultraäänellä vain parin millimetrin pituisen leikkaushaavan kautta.
”Kaihileikkauksesta on tullut todellista mikrokirurgiaa. Moderni tekomykiö asetetaan silmään rullalla, ja se avautuu muotoonsa vasta silmän sisällä. Leikkaushaava on niin pieni, että se voidaan turvottaa nesteen avulla umpeen. Ompeleita ei tarvita.”
Pienempi haava tarkoittaa samalla pienempää tulehdusriskiä, joka on tänä päivänä alle promillen luokkaa. Myös toimenpiteen yleistyminen ja laitteiston jatkuva kehitys ovat parantaneet kaihileikkauksen turvallisuutta.
”Kaikissa Silmäaseman leikkausyksiköissä on viimeisintä teknologiaa edustava laitteisto, joka tekee kaihileikkauksista ennustettavampia, tarkempia ja miellyttävämpiä sekä asiakkaalle että kirurgille”, Kotimäki vahvistaa.
Pitkän linjan silmäkirurgina Kotimäki on todistanut paitsi kaihileikkauksen myös silmäkirurgin koulutuksen nopeaa muutosta. Kumi- ja siansilmillä harjoittelun rinnalle on tullut YouTube-videoita ja äärimmäisen realistisia simulaattoreita.
”Koulutusohjelmistoissa aloitetaan hienomotoriikan harjoituksista esimerkiksi pallojen avulla ja edetään vaihe vaiheelta leikkausten eri osa-alueisiin. Kun päästään lopulta tekemään live-leikkauksia kokeneen kollegan opastuksessa, leikkaustekniikka on jo ehtinyt tulla todella tutuksi”, hän kuvailee.
Kaihileikkauksia tehdään Suomessa vuosittain arviolta noin 80 000, ja väestön ikääntymisen myötä määrä kasvaa edelleen. Kysyttäessä, millaiseksi hän kuvittelee tulevaisuuden kaihileikkauksen, Kotimäki haluaa ensin painottaa, että tulokset ja tekniikka ovat jo nyt erinomaisia. Sitten hän pohtii robotiikan kehitystä ja mahdollisia uudenlaisia, adaptiivisia linssejä.
”Robotiikan vallankumousta on odotettu silmäkirurgiaan jo jonkin aikaa, mutta uskon, että ensiaskeleita otetaan vielä urani aikana. Kenties tulevaisuudessa silmäkirurgi valvoo, kun robotti asentaa asiakkaan silmiin tämän yksilöllisiin ja muuttuviin näkemisen tarpeisiin adaptoituvat linssit.”