Kirjaudu sisään
Tanssitaiteilija, ohjaaja ja koreografi Hanna Brotheruksella todettiin keväällä 2023 kaihi tavallista nuorempana, jo 54-vuotiaana. Julkisella puolella leikkaavan silmälääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen Hanna päätyi lopulta kaihileikkaukseen yksityisellä. Hannan kävi kokeneen silmäkirurgi Juha Lehtosalon operoitavana Silmäaseman Helsingin silmäsairaalassa.
”Tarve kaihileikkaukselle tuli yllätyksenä. Olin jo kyllä jonkin aikaa tiedostanut, että jotain oli vialla näkemisessäni ja huomannut, että autolla ajaminen pimeällä oli raskasta. Kun sitten menin optikolle uusimaan silmälaseja, hän lähettikin minut silmälääkärille. Tämä puolestaan totesi, että molemmissa silmissäni on kaihi, ja teki leikkauslähetteen julkisen puolen sairaalaan. Viimein koitti leikkauspäivä, mutta saatuani esilääkityksen aloin vielä pohtia asiaa ja kysyin leikkaavalta lääkäriltä, tekisikö hän saman operaation, mikäli leikattavana olisi hänen oma vaimonsa. Lääkäri vastasikin, että ei tekisi. Kaihileikkaus voidaan tehdä vain kerran ja yksityisessä silmäsairaalassa olisi mahdollista valita yksilölliset keinolinssit ja korjata samalla muita näkemisen puutteita”, Hanna muistelee. Suunniteltu operaatio peruutettiinkin sitten viime metreillä, ja tämän jälkeen hän hakeutui silmäkirurgi Juha Lehtosalon vastaanotolle Silmäaseman Helsingin silmäsairaalaan.
”Operaatio sai pohtimaan näkemisen lahjaa osana koko identiteettiä. Ajattelin ennen leikkausta pienellä haikeudella, että syntymässä saamillani linsseillä olen hankkinut mielettömän paljon visuaalisia muistoja elämästä. Kaihileikkauksen jälkeen olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen näkemiseeni ja keinolinsseihin, jotka valittiin silmäkirurgi Juha Lehtosalon opastuksella. On iso lahja nähdä kirkkaasti tämä maailma”, Hanna painottaa.
”Silmälaseista eroon pääsy on ollut minulle ammattitanssijana erittäin vapauttava kokemus. Pystyn tekemään hyvin työtäni, ohjaamaan ja liikkumaan. Olen sillä tavalla herkkä, että kaikki korut ja muut asusteet erityisesti pään lähellä ovat jotenkin häiritseviä – tuntuukin ihanan vapauttavalta, että kasvoilla ei ole nyt mitään tanssiessani”, Hanna iloitsee.
”Ennen leikkausta minulla oli monenlaisia pelkoja silmäleikkaukseen liittyen. Olen tanssijana tottunut keholliseen kipuun, mutta pään alueen leikkaus tuntui erityisen pelottavalta. Kaikki pelot ja jännitys kuitenkin hävisivät Silmäaseman sairaalassa – kiitos kokeneen silmäkirurgin ja osaavan henkilökunnan, joilla on taito rauhoittaa leikkaukseen tuleva asiakas”, Hanna kiittelee.
”On myös ihanaa tietää, että nyt näköni ei koskaan enää huonone. Lukulaseja käytän jatkossakin, mutta se ei haittaa työtäni. Leikkauksen jälkitarkastuksessa todettiin, että silmänpaineeni oli laskenut, mikä on hyvä asia, koska minulla on sukurasitteena glaukooman mahdollisuus”, Hanna toteaa tyytyväisenä.