Kirjaudu sisään
Kaukonäkö eli kaukotaittoisuus on silmän taittovirhe. Kaukonäköinen ihminen näkee kauas hyvin mutta lähelle heikommin. Kaukotaittoisuus johtuu siitä, että silmä taittaa valon verkkokalvolle virheellisesti. Valonsäteet taittuvat verkkokalvon taakse eivätkä tarkan näkemisen pisteeseen verkkokalvolle, jolloin muodostuva kuva on epätarkka.
Kaukotaittoisuus yleistyy huomattavasti 40 ikävuoden jälkeen, koska nuoremmalla iällä silmät pystyvät korjaamaan lievää kaukonäköä silmien taittovoimaa mukauttamalla. Suuriasteinen kaukonäkö on usein perinnöllinen vaiva.
Kaukonäkö oireilee usein lähinäön epätarkkuutena ja silmien väsymisenä lähikatselussa. Kaukonäön määrästä riippuen kauas katsoessa näöntarkkuus voi olla normaali. Kaukonäön haitat korostuvat lähityöskentelyssä, esimerkiksi lukiessa tai kirjoittaessa. On myös mahdollista, että näkökyky lähelle on tarkka, mutta kaukonäköisyys aiheuttaa silmien väsymistä sekä silmien ympärille sijoittuvaa päänsärkyä. Oireet johtuvat siitä, että kaukotaittoinen silmä joutuu työskentelemään kovemmin tarkentaessaan lähelle.
Kaukonäkö todetaan silmälääkärin vastaanotolla tai optikon näöntarkastuksessa. Vaiva korjataan silmälaseilla tai piilolinsseillä. Tutkimuksessa selvitetään taittovirheen suuruus ja mahdollisen lähilisän tarve, ja linssit määrätään sen mukaan. Taittovirhe voi muuttua ajan myötä, jolloin linssien vahvuuksia pitää päivittää. Kaukonäkö voidaan myös korjata laser- tai linssileikkauksella. Linssileikkaus auttaa myös iän myötä heikentyneeseen lähinäköön eli ikänäköön.