Kirjaudu sisään
Kuva: Noora Palonen
Olen hermostunut, peloissani ja hieman hämilläni. Istun odotusaulassa ja odotan aikaa silmäkirurgille Juha Lehtosalolle. Tätä ennen minä olen käynyt kolmessa eri huoneessa, katsonut mikroskoopin läpi ilmapalloja ja tarkastanut optikolla näköni. Se ei ole muuttunut kolmeen vuoteen ja on -8,5. Olen tullut ottamaan selvää asiasta, jota olen miettinyt viisitoista vuotta. Pian saan tietää, voiko silmilleni tehdä laserleikkausta.
Kirurgi Juha Lehtosalo pyytää minut huoneeseensa. Hän käy läpi mitä tutkimuksissa on selvinnyt ja mitä leikkausta hän minulle suosittelee. Oloni muuttuu sekunnissa. Alan tärisemään. Istun hetken tyhjä ilme naamalla. Kysyn kahdesti, että ymmärränkö varmasti oikein. Ymmärrän. Minun silmilleni pystyy tekemään laserleikkauksen. Tarkemmin sanottuna FemtoLasik® leikkauksen. Ja me lähdemme tavoittelemaan silmälasitonta elämää.
Täydellinen näkö? Mitä se edes on? Olen eläny 6 vuotiaasta asti eli 29 vuotta, lasien kanssa ja hyvin huomattavilla miinuksilla. Muistoja ajasta ilman laseja ei ole.
Istun Juha Lehtosalon huoneessa ja alan melkein itkemään. Niin helpottunut olen. Kaikki nämä vuodet olen pelännyt että silmilleni ei voi tehdä leikkausta, ja jos voi, se ei ole riskien vuoksi kannattavaa. Riskeillä tarkoitan esimerkiksi sitä että jää kuivat, väsyneet silmät tai näkö ei parane juuri ollenkaan ja joudun kuitenkin käyttämään laseja.
Näkö on minulle tärkeä asia. Ammatiltani olen kirjailija, joten kirjoitan ja luen paljon. Lisäksi opetan kirjoittamista ja luen tekstejä ja kommentoin niitä. Olen pienestä asti harrastanut piirtämistä ja maalaamista ja aikuisiällä vaellusta. Kaikkeen mitä teen liittyy jollain tapaa näkeminen.
Juha kuuntelee huoleni. Hän käy läpi leikkauksen kulun, riskit ja parantumisen läpi rauhallisesti ja suhtautuu minuun vakavasti. Samalla alan ymmärtämään kuinka tärkeä, elämänlaatua parantava asia leikkaus todella voisi olla. Hän tukee minua päätöksessä mutta ei painosta. Alle kymmenen minuutin istuminen Juhan kanssa saa oloni tuntumaan siltä kun olisin tullut tunnin terapiaistunnolta. Otan Juhan ojentamat paperit, kävelen kädet täristen tiskille. Saan ajan laserleikkaukseen heti seuraavalla viikolle.
Leikkauspäivänä saan ihanan hoitajan, joka selittää proseduurit, antaa rauhoittavan ja on kaikinpuolin rohkaiseva ja kannustava. Juha kävelee edestakas odotustilaa ja hymyilee minulle. Hymyn näkee jopa maskin takaa. Henkilökunta ja kirurgin läsnäolo tuntuu turvarievulta, johon kietoudun. Näen kuinka asiakas menee leikkaukseen, palaa sieltä, menee kotiutumishuoneeseen ja tulee sieltä. Tajuan, että hän on juuri saanut näkönsä takaisin.
Sitten tulee viimein minun vuoroni. Menen makaamaan leikkauspedille, pistän pään kulhoon ja hengitän syvään. Yhtäkkiä minua pelottaa taas: ymmärrän olevani rajalla. Takaisin ei ole paluuta. Jotkut asiat todella ovat niin mustavalkoisia. Pelkoon ei ole syytä. Leikkaus ei satu. Se ei oikeastaan edes voi mennä pieleen. FemtoLasik® leikkauksessa silmiini tehdään laserilla läppä. Sen jälkeen läppä käännetään varovasti sivuun ja laserointi suoritetaan sarveiskalvoläpän alta paljastuneeseen kerrokseen. Se ei satu ollenkaan, mutta tunne on erikoinen. Se kestää sekunteja. Sen jälkeen silmiäni muljutellaan ja sitten tulee viimeinen laserointi. Keskityn Juhan puheeseen: hän kehuu minua ja kertoo hetki hetkeltä, miten menee, kuinka pitkä aika on mihinkin. Ja mikä tärkeintä: hän kertoo koko ajan, että kaikki menee hyvin.
Hetken jälkeen on minun vuoroni mennä kotiutumishuoneeseen, jossa pidän silmiäni kiinni. Puolen tunnin päästä Juha tulee hakemaan minut. Kävelen hänen perässään. Juha tutkii silmät. Kaikki on mennyt tosi hyvin. Näen kävellä huoneeseen mutta tunne on kuin kulkisi läpi vetisen usvan. Koen myös valonarkuutta joka on minulle täysin uutta. Pian tuli myös roskan tunne. En ole ikinä kärsinyt kuivista silmistäkään. Juha kertoo että ne ovat täysin normaalia, eikä ole syytä huoleen.
Heti kotiin päästyäni kaadun sänkyyn makaamaan. Pidän suojalaseja koko iltapäivän ja illan siitäkin huolimatta, että näkö on alkanut kirkastua ja valonarkuus hävitä. Vasta myöhään illalla uskallan kunnolla kurkistella suojalasieni alta. Yhtäkkiä minä näen! Enkä pelkästään eteen, vaan myös yläviistoon ja alaviistoon, siis minulla on koko näkökenttä! Laitan varovasti lasit takaisin päähäni, mutta tunnen kuinka naamalleni on syttynyt hymy. Viikko leikkauksen jälkeen leikkaus ei muistuta itsestään mitenkään ja välillä minun pitää oikein nipistää itseäni että tämä on todellista: minä näen kaiken.
Petra Rautiainen
Petra Rautiainen (s. 1988) on kirjallisuutemme kiinnostavampia uusia nimiä. Hänen palkittu ja kriitikot hurmannut esikoisromaaninsa oikeudet on myyty yli viiteentoista maahan ja The Guardian listasi sen yhdeksi vuoden 2022 kiinnostavimmista käännösromaaneista. Rautiainen on valmistunut filosofian maisteriksi historiasta ja inspiroituu arktisesta luonnosta. Näkeminen on hänelle tärkeä työssään.