Kirjaudu sisään
Sarveiskalvo on läpinäkyvä kudos silmän pinnalla, värikalvon päällä. Sen tehtävänä on taittaa valoa ja suojata silmää. Sarveiskalvoa suojaavat kyynelneste ja silmäluomet. Sarveiskalvo koostuu viidestä kerroksesta, jotka ovat vahvempia kalvon etuosassa. Samentunut sarveiskalvo pystytään korvaamaan kirkaalla sarveiskalvosiirteellä.
Sarveiskalvo on altis pinnallisille haavaumille. Esimerkiksi hankaavat ripset, kynnen raapaisu, piilolinssien käyttö tai silmään joutuneet roskat voivat aiheuttaa naarmuja sarveiskalvon pintasolukkoon eli epiteeliin. Hoitoon tulee hakeutua, jos silmää on vaikea pitää auki, näkökyky heikkenee tai silmä on kipeä, vetistää, punoittaa tai rähmii.
Haavaumat lisäävät riskiä sairastua sarveiskalvon yleisimpään sairauteen, sarveiskalvon puolustusmekanismin heikkenemisestä johtuvaan tulehdukseen eli keratiittiin. Piilolinssien käyttäjillä tulehdusriskiä lisäävät huono hygienia ja piilolinssien pitkäkestoinen tai yhtäjaksoinen käyttö. Sarveiskalvotulehdus on hyvin usein seurausta viruksesta, usein herpes- tai adenoviruksesta. Oireet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat myös sarveiskalvotulehduksen sijainnista ja aiheuttajasta riippuen. Herpesviruksesta johtuvan sarveiskalvotulehduksen oireita ovat kipu, roskantunne, silmän vuotaminen, valonarkuus ja sidekalvon punoitus. Erittäin tarttuvasta adenoviruksesta johtuvassa tulehduksessa silmä myös rähmii, ja sarveiskalvoon voi syntyä useita kuukausia kestäviä samentumia. Viruksen aiheuttamaa sarveiskalvotulehdusta hoidetaan viruslääkkeillä, esimerkiksi asikloviirilla.
Sienten, bakteerien ja alkueliöiden aiheuttamat sarveiskalvotulehdukset ovat harvinaisia. Bakteeritulehduksille altistavat vaikea kuivasilmäisyys, silmäluomien virheasennot ja tulehdukset, pintavammat ja piilolinssien käyttö. Tulehduksen oireita ovat roskantunne, silmäsärky, näön heikkeneminen, silmän punoitus ja valonarkuus sekä sarveiskalvossa näkyvä harmahtava tulehduspesäke. Bakteerien aiheuttamaa sarveiskalvotulehdusta hoidetaan antibiooteilla. Sarveiskalvotulehdus voi olla myös seurausta silmien suojaamattomasta altistumisesta UV-säteilylle tai hitsausliekille. Silmät ovat tällöin kipeät, punaiset ja erittäin valonarat sekä vuotavat runsaasti.
Sarveiskalvon paksuus on yksilöllistä, eikä se vaikuta näkökykyyn. Silmänpainemittauksessa paksu sarveiskalvo voi vääristää tuloksia ylöspäin ja ohut sarveiskalvo alaspäin. Siksi sarveiskalvon paksuus huomioidaan mittaustuloksia tarkastellessa. Sarveiskalvon paksuudella on merkitystä myös silmien laserleikkausta suunniteltaessa. Poikkeavan muotoinen tai liian ohut sarveiskalvo voivat olla esteitä silmien laserleikkaukselle, jossa kalvoa ohennetaan entisestään. Ennen laserleikkausta tutkitaan sarveiskalvon kaarevuus, paksuus ja etupinnan sekä takapinnan muoto. Sarveiskalvon pinnan poikkeavuudet, kuten kalvon haurastuminen, lisäävät leikkauskomplikaatioiden riskiä.